Vieläkin

Ikävä on huuruinen jääveistos,

joka kauniiksi naiseksi on veistetty

Veistos on prinsessa
sokerilla kuorrutettu

Ei katso kaipuuni
öistä tähtiloistoa

Vaan pimeässä vesisateessa
kyyneliään tulitikarin
liekissä sulattaa

Suunsa sinetöity sitruunahallaan,
eikä silmistään näe omaa
tuskaansa edempään

Ei piiskaava tuulikaan
saa ikijäistä veistosta
horjumaan

Ainoastaan yhtä
se odottaa

Enemmän, kuin kuuta nousevaa

Eikä surusilmät peilaudu
kasvoihin kaipaaviin

Kunhan epätoivoaan
öisin Jumalaa rukoilee

Ja yhtä
se odottaa

...