Nainen

Tummanpuhuvaan yöhön katosit

Vain korkojesi hopeiset siluetit
peilasivat minulle fantasiaa
sinusta ja minusta

Pimeään jäin yksin seisomaan
ja selkääsi tuijottamaan

Ja yritin perääsi huutaa
yritin todellakin

Mutta kyyneleeni jäädytti
ääneni puhaltimen tavoin

Yhtäkkiä olitkin vain
elegantti nainen
hopeisissa koroissaan

Etkä mitään enempää
Et ilmaan jäätynyttä ääntä enempää

ja luulin että se on vähän

Teit bisnestä avonaisella kauluksella
ja korkeilla koroilla

Olit itsenäinen
ja kadehdittu nainen

En irti pysty päästämään,
koska hän sydämeni vei mukanaan

Eivätkö edes kynttilänliekkiin
peilautuneet itkuiset silmät
sinua saa sitä minulle palauttamaan?