Kipu on syöpä sisälläni
Tuskasoluillaan minua sisältäpäin
kaivertaa
Eikä anna hetkeäkään hengähtää,
vaan kylmin sormin sieluani
viilloittaa
On syöpä silmäni
orvonpimeiksi puhkonut
Kuin talven viimoihin
hylätty puutalo täynnä
käpylehmiä ja värttinän neuloja
On talvi minunkin ikkunani
pimeiksi huurtanut
ja kylmä tuuli kyyneleeni turruttanut
Koska kipu minut rikkoo
ja sirpaleiksi riehtoo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti