Vaikka syksyn
kolea ruska
yrittää sinut
mieleeni kohmettaa
Minä polttavin
sormin sisintäni
raavin,
jotta valuisit
pitkin suloja
poskiani hallaiselle
asfaltille
Vaikka tuuli
sinut yrittää
sydämeeni tartuttaa
Minä selkäni
sille käännän,
jotta tuuli
sinut repäisisi
samalla haavoittuneen
kuoren irroittaen
Vaikka
vesisade yrittää
sinut silmieni
pinnalle sulattaa
Minä yön
annan silmäni
sulkea, jotta
luomien pintaan
tarttuisit ja
pois unohtuisit
Ja vaikka
jokainen luonnonvoima
sinut haluaa
luonani säilyttää
Minä muistosi
mereen heitän
ja perään
jään itkemään
Koska aika
parantaa haavat
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
