lauantai 17. toukokuuta 2008

Pimeyteen

Itseni tukehdutan veteen
syviin tyrskyihin
Kadotan itseni pimeään
hapuilemaan
Sokeana kohti valoa
joka ei hohda

Turkoosin valkoisiin aaltoihin
hukkuu sieluni
Apua huutaen
simpukoiden karhealla pinnalla

Keskellä valkoista helmimerta
Hukkuneena yönmustassa pimeydessä
Kadotan sieluni
pimeyden salattuihin solmuihin

Keskellä valheiden merta
Minä hukun
Sieluni hukkuu,
pirstaloituu koralleihin

Tuhansina sirpaleina laineen kuohuissa

Vesiputouksen voiman alla
Alla painavan tuskan
Minä hukun

Pimeyteen

Kuiskaukseni kaiku sammuu kallioon

- anteeksi -

Ei kommentteja: