ikävä

tuuleen viskon kyyneleet

äänesi on kosketus ihollani

äänesi on kipinä sydämessäni

sen lähemmäksi
-----

en koskaan

ja tuntuu ikuisuudelta

kun sinua odotan

ikuisuuksiin

sängyssä

ja tuuli rieppoo kyyneliä

sormesi pitkin selkääni

on ikävä

haluan huulesi huuliani vasten

haluan syliisi

ja lämpimät kätesi käsiini

on ikävä

kun sinua odotan

ikuisuuksiin

Hymyn verran vain

sanomattomien ajatusten tulvaton pato

syvällä karhean kuoren alla

hymyn verran paljastan

ja huulet vasten huulia kuiskaan

'olet vihdoin totta'

ja yöhön jään itkemään

kanssasi

syliisi unohdun

ja yö on loputon

Pimeyteen

Itseni tukehdutan veteen
syviin tyrskyihin
Kadotan itseni pimeään
hapuilemaan
Sokeana kohti valoa
joka ei hohda

Turkoosin valkoisiin aaltoihin
hukkuu sieluni
Apua huutaen
simpukoiden karhealla pinnalla

Keskellä valkoista helmimerta
Hukkuneena yönmustassa pimeydessä
Kadotan sieluni
pimeyden salattuihin solmuihin

Keskellä valheiden merta
Minä hukun
Sieluni hukkuu,
pirstaloituu koralleihin

Tuhansina sirpaleina laineen kuohuissa

Vesiputouksen voiman alla
Alla painavan tuskan
Minä hukun

Pimeyteen

Kuiskaukseni kaiku sammuu kallioon

- anteeksi -