lauantai 19. tammikuuta 2008

Carpe Diem

Tulevaisuus on tikittävä aikapommi
Kipinät sytytyslangan päässä

Jonain päivänä syntyy elämääni musta aukko,
jonka takkuja omin käsin harjaan,
jonka sotkuja omin käsin siivoan
Syntyy musta aukko,
joka imee minut vastapäivään,
myötäpäivään,
vastapäivään

Joudun kierteeseen,
jonka vain minä voin lopettaa,
ja jonka vain minä voin aloittaa

Elämääni syntyy musta aukko
jonka seiniä viiltää menneisyyden kyyneleet
Ja minä olen jälleen ainoa niitä kuivaamaan

Jonain päivänä voi olla tänään,
huomenna,
tai silloin kun haihdun pois

Tikitys katselee minua ylhäältä,
arvostelee jokaista liikettäni,
ja kun sille itselleen sopii,
se päättää räjäyttää
elämäni

Pelko kyntää pommille laskeutumisalustaa
On vain tartuttava hetkeen,
sillä minä olen se tikittävä aikapommi

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti olet pukenut jälleen ajatuksesi sanoiksi. Loppu oli aivan nappiosuma. Jotenkin musta kuitenkin nyt tuntuu, että mun ajatukset räjähtää käsiin. Joka tapauksessa todella hyvää ja tasokasta tekstiä. :)