Carpe Diem

Tulevaisuus on tikittävä aikapommi
Kipinät sytytyslangan päässä

Jonain päivänä syntyy elämääni musta aukko,
jonka takkuja omin käsin harjaan,
jonka sotkuja omin käsin siivoan
Syntyy musta aukko,
joka imee minut vastapäivään,
myötäpäivään,
vastapäivään

Joudun kierteeseen,
jonka vain minä voin lopettaa,
ja jonka vain minä voin aloittaa

Elämääni syntyy musta aukko
jonka seiniä viiltää menneisyyden kyyneleet
Ja minä olen jälleen ainoa niitä kuivaamaan

Jonain päivänä voi olla tänään,
huomenna,
tai silloin kun haihdun pois

Tikitys katselee minua ylhäältä,
arvostelee jokaista liikettäni,
ja kun sille itselleen sopii,
se päättää räjäyttää
elämäni

Pelko kyntää pommille laskeutumisalustaa
On vain tartuttava hetkeen,
sillä minä olen se tikittävä aikapommi

Ajaton ikuisuus

Kasvoilla naarmut nuoruuden
Silmien pinnalla surun sadetta
Yksinäisyys huutaa korvaan
ja kaunis kaupunki ikkunalasiin

Yö soutaa teekupissa spiraalia,
kun hymy sulaa mahonkiin
Autotiellä ukkostaa,
mutta minulla on ikuinen talvi

kertosäe

Viimeinen hetki,
huurupuut
Viimeinen hetki,
sun mentävä on
Käden painallus huurtaa tähtiä
taivaalle
Jää tai lähde
hyvästi sanot kuitenkin

Lintu läpi revontulien
Lumiauringon piirrän metsäpolulle
Kimaltavaa pilvienkeliäsi
sineellä taivaalla
Itku jäätyy ajatuksiin
Ja ajatukset pakastuu
katulampun alla

Talven aallot pihlajaan
Hymyn hautaat kaamokseen
Hyvästit kuiskaukseksi
aamuyöhön
Poskisuudelma
ja enää kangastus

enkelin

1x kertosäe