Prinssi

Vaikka syksyn
kolea ruska
yrittää sinut
mieleeni kohmettaa

Minä polttavin
sormin sisintäni
raavin,
jotta valuisit
pitkin suloja
poskiani hallaiselle
asfaltille

Vaikka tuuli
sinut yrittää
sydämeeni tartuttaa

Minä selkäni
sille käännän,
jotta tuuli
sinut repäisisi
samalla haavoittuneen
kuoren irroittaen

Vaikka
vesisade yrittää
sinut silmieni
pinnalle sulattaa

Minä yön
annan silmäni
sulkea, jotta
luomien pintaan
tarttuisit ja
pois unohtuisit

Ja vaikka
jokainen luonnonvoima
sinut haluaa
luonani säilyttää

Minä muistosi
mereen heitän
ja perään
jään itkemään

Koska aika
parantaa haavat

Kuvajaista

Ei vedestä
kuvajaista heijastuvaa

Huuhtoo merivesi
muistot laineillaan

Jättää kultaisia
simpukoita äänestäsi
muistuttamaan

Sataa taivas
marmorikuulia sieluun

ja sydämen ne
pirstaileiksi murskaavat

Ei hiekkaan
jälkiä aaltojen huuhdottavaksi

Taivaasta kuiskaat
kiitoksen,
kun sinulle laulan

Mutta mykkä
olet korvilleni

Taivaantuuliin katoaa,

vaikka muistojen köysi
sielussa hiertää

Katoavaa

Vaikka oli piilossa silta
ja suojassa tuulelta

Sinä sokeana valoon
ja kajosit pimeään

Vaikka reunalla sillan
seisoit,
hengitit koleaa

Annoit lehtien tanssia

Tarttui tuuli hentoon
sieluun

ja mursi sydämen
vastasyntyneen

Äänesi vaimeana
siniseen meriveteen katoaa

Reunalla sillan,
unta enää katoavaa



r.i.p krisse

Viilto

pirstoutuu ruusunlehti sirpaleiksi

silmät tuskasta punaisiksi maalautuneet

kaiulle huutaa,
pimeään tunneliin

uskoton ei ollut

hiekkaan hautaa varpaat

tuuli tupeeraa hiuksia

enkeli on tumma
ja haavoitettu

oliiviöljyn värisellä iholla,
on veri tanssinut

veitsestä peilaa prinsessa silmäripsiään

viiltää syvälle sanoja,
jotka sielu on tuhkaksi suodattanut

mereen valuu turtana,
ikävää huutaen

mikä haavat parantaa
kun aikaa ei ole

ei riitä sanat eikä teot

jumalako keskeltä mustaa merta pelastaa
ruusunpunaisen hauraan enkelin

valollaan taivaaseen johdattaa
vaikka jalat ei kanna
ja silmät sokeutuneet

uppoaa enkeli mereen
ja kaikki unohtaa

jätti jälkensä vain omaan sieluunsa

sinulle pilvien yläpuolelle

silmät unelta sulkeutuneet,
kasvot pimeään

aurinko polttaa vasten selkää

huulille aamun ensipisaroita

haparoivin sormin niskaani hyväilet

rakkaudellasi kylmältä lämmität

syliisi sumupeitto ei kaarru,

ei kyyneleet rintaasi kastele

silmät sulkeutuneet

painat huulesi kaulalleni

särkemättä yhdenkään tähden sakaraa,
minua syleilet

yötaivaan alla

viimeistä kertaa

Taivaan tuuliin

Aamukasteen sulaessa
heinikköön
Kesätuulen keinuttaessa
vaahtopäitä
Merisuolan kuivuessa
iholle

Sinä kosketat minua
katseellasi

kaukaa vasten horisonttia

Sinä hyväilet minua
hymylläsi

kun sinun odotan saapuvan

Aallot piirtävät harhakuvaa
auringonlaskuun

Ja minä odotan

Uitan kalliolta
varpaitani

Kukkaseppele hiuksissani
syön metsämansikoita heinänkorresta

kun sinua odotan

Tuhat sadetta
Tuhat polttavan kuumaa yötä
istun kalliolla

ja odotan sinun
taivaasta saapuvan






with love
r.i.p lyd & ar <3

ikävä

tuuleen viskon kyyneleet

äänesi on kosketus ihollani

äänesi on kipinä sydämessäni

sen lähemmäksi
-----

en koskaan

ja tuntuu ikuisuudelta

kun sinua odotan

ikuisuuksiin

sängyssä

ja tuuli rieppoo kyyneliä

sormesi pitkin selkääni

on ikävä

haluan huulesi huuliani vasten

haluan syliisi

ja lämpimät kätesi käsiini

on ikävä

kun sinua odotan

ikuisuuksiin

Hymyn verran vain

sanomattomien ajatusten tulvaton pato

syvällä karhean kuoren alla

hymyn verran paljastan

ja huulet vasten huulia kuiskaan

'olet vihdoin totta'

ja yöhön jään itkemään

kanssasi

syliisi unohdun

ja yö on loputon

Pimeyteen

Itseni tukehdutan veteen
syviin tyrskyihin
Kadotan itseni pimeään
hapuilemaan
Sokeana kohti valoa
joka ei hohda

Turkoosin valkoisiin aaltoihin
hukkuu sieluni
Apua huutaen
simpukoiden karhealla pinnalla

Keskellä valkoista helmimerta
Hukkuneena yönmustassa pimeydessä
Kadotan sieluni
pimeyden salattuihin solmuihin

Keskellä valheiden merta
Minä hukun
Sieluni hukkuu,
pirstaloituu koralleihin

Tuhansina sirpaleina laineen kuohuissa

Vesiputouksen voiman alla
Alla painavan tuskan
Minä hukun

Pimeyteen

Kuiskaukseni kaiku sammuu kallioon

- anteeksi -

Viimeinen ilta

Kuin sukeltaisi jäätyneeseen vesihöyryyn

Varpaita valkoiseen hiekkaan

Sinun kaunis kuvajaisesi heijastuneena
turkoosin sineen mereen

Ennen auringon jäähyväissuudelmaa,
hivelee kymmenet sävyt kasvoja

Kylkikyljessä silität heinänvaaleita hiuksiani

Pehmeän tummin huulin hivelet kaulaa

Suolaisen karkeita sanoja kuiskaan
meren kuohuihin

sylissäsi,

ja kuu soittaa sinfoniaa
hyvästit

Aurinko laskee mailleen

Katse

Pimeän saapuessa hiljaisin askelin
ikävä heittää kuperkeikkaa

Hämärän nurkissa se laulaa
rakkaussointuja

Villapeiton läpi tunkee
punaisin kynsin,
ikävä

Mustat pörröhiukset
unijumalan

Silmät satumetsäkeijun

Valvoo läpi yön

- kaipuunvanoja selkään piirtää

sulosormin

Carpe Diem

Tulevaisuus on tikittävä aikapommi
Kipinät sytytyslangan päässä

Jonain päivänä syntyy elämääni musta aukko,
jonka takkuja omin käsin harjaan,
jonka sotkuja omin käsin siivoan
Syntyy musta aukko,
joka imee minut vastapäivään,
myötäpäivään,
vastapäivään

Joudun kierteeseen,
jonka vain minä voin lopettaa,
ja jonka vain minä voin aloittaa

Elämääni syntyy musta aukko
jonka seiniä viiltää menneisyyden kyyneleet
Ja minä olen jälleen ainoa niitä kuivaamaan

Jonain päivänä voi olla tänään,
huomenna,
tai silloin kun haihdun pois

Tikitys katselee minua ylhäältä,
arvostelee jokaista liikettäni,
ja kun sille itselleen sopii,
se päättää räjäyttää
elämäni

Pelko kyntää pommille laskeutumisalustaa
On vain tartuttava hetkeen,
sillä minä olen se tikittävä aikapommi

Ajaton ikuisuus

Kasvoilla naarmut nuoruuden
Silmien pinnalla surun sadetta
Yksinäisyys huutaa korvaan
ja kaunis kaupunki ikkunalasiin

Yö soutaa teekupissa spiraalia,
kun hymy sulaa mahonkiin
Autotiellä ukkostaa,
mutta minulla on ikuinen talvi

kertosäe

Viimeinen hetki,
huurupuut
Viimeinen hetki,
sun mentävä on
Käden painallus huurtaa tähtiä
taivaalle
Jää tai lähde
hyvästi sanot kuitenkin

Lintu läpi revontulien
Lumiauringon piirrän metsäpolulle
Kimaltavaa pilvienkeliäsi
sineellä taivaalla
Itku jäätyy ajatuksiin
Ja ajatukset pakastuu
katulampun alla

Talven aallot pihlajaan
Hymyn hautaat kaamokseen
Hyvästit kuiskaukseksi
aamuyöhön
Poskisuudelma
ja enää kangastus

enkelin

1x kertosäe