Yhden hymyn vuoksi maalasin sinusta prinssin,
valkoisen hevosen ja suuren satulinnan
Ohimennen kahvijonossa
ja silmäsi piirtyivät verkkokalvoilleni ikuisuuksiksi
Hymysi oli niin kaunis
Veripisarat kauluspaidan hihassa
Yö itkee ja kuutamo katselee
Veitsi pyytää anteeksi
ja katseeni rukoilee maata
Uursin silmäsi verellä
Olit niin totta,
et vain haavekuvaa
ja öisiä itkukatkelmia
Olit niin lähellä
ja henkäyksesi raapustivat unohdusta niskaani
Kahvijonossa yö ja päivä
Ja tuo hymy
käsivarsilleni langeneena
sydämmeeni ommeltuna
hei
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti