"Nuoruus on ihmisen parasta aikaa."
Kyynel sille.
Minulle nuoruus on kärsimystä. Kuin minut olisi lukittu yksin pimeään, märkään, pelottavaan putkeen, josta ei ole ulospääsyä, ja jonka päästä ei kajasta valoa. Elämä on siis putki.
Onko mitään järkeä itkeä järveä tyynyn alle päivästä päivään, kun voisi vain kuolla?
Onko järkeä katsoa samoja naamoja joka ikinen päivä?
Onko järkeä teeskennellä Mrs. Täydellistä, kun ei ole täydellinen?
Ei.
Minä haluan kuolla,
lentää pois,
yksinkertaisesti nukahtaa tietäen,
että en enää koskaan herää.
Onko järkeä elää tehden samat virheet päivästä toiseen?
Milloin tunneliini syttyy valo, joka johdattaa minut sieltä pois?
Elämästä odotetaan noin viittä elämisen arvoista vuotta. Niinä vuosina kaikki on hyvin. On kaksi täydellisen kaunista lasta, rahaa, auto, tai mielummin kaksi, upouusi omakotitalo, pieni suloinen koira ja oma Brad Pitt odottamassa, kun tulet kotiin. Silloin on tekohymy ja teko-onni.
Senkö vuoksi elän,
jotta voisin kuolla, kun aikani koittaa?
Kai,
ehkä,
kyllä.
Ja minä odotan, koska pelkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nuoruus on yliarvostettua ja vanhuus on turhaa. Missä sijaitsee se välimuoto, josta kaikki pitäisivät? Ehkei sitä olekaan, mutta ainahan sitä voi toivoa.
Virheistä pitäisi oppia, eihän niiden takia tarvitse kuolla. Onko tunnelissasi liian pimeää, vai etkö vain huomaa kuinka valo pilkahtelee jo sieltä seuraavan kulman takaa? Laita silmät kiinni ja avaa ne. Näetkö jo kuinka valo värähtelee katon rajassa?
Loistat kuin tähti, et tarvitse muovista tekohymyä. Sinulla on oikeakin. Et tarvitse teko-onnea. Sinulla on oikeakin.
Älä pelkää, löydät vielä oman brad pittisi, ilman brad pittia. Ja saat ne kaksi täydellisen kaunista lasta. Kaikki riippuu siitä, kuinka haluat katsoa maailmaa. Jos näytät tänään kauniilta olet sitä myös muiden mielestä. :)
Lähetä kommentti