Juoksin läpi pihkalta tuoksuvan metsän.
Tuuli puski vastaan, mutta minä juoksin.
Jalat eivät jaksaneet,
minä kannoin ne mukanani.
Talven kylmä viserrys pisteli poskiani.
Kylmä huuru sumensi silmäni.
Hengitykseni muodosti pilviä höyrystä.
Rintaan pisti,
minä juoksin.
Juoksin,
juoksin,
juoksin.
Silmiä kirveli,
kasvot olivat hiestä märät,
ja kylmyys jähmetti hien kasvoilleni,
mutta minä juoksin.
Kyyneleet alkoivat vähitellen pudota,
tippua,
valua
pitkin poskiani.
Kyyneleeni jäätyivät kuulaaseen asfalttiin.
Itkin,
ja juoksin.
Niin kovaa kuin ikinä pääsin,
ohitin oravat,
gasellit,
ja gepardit.
Minä olin kerrankin voittaja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
Hienoa, että joku voi kirjoittaa juoksemisesta näin. Itselleni se on vain pakkopullaa.
Lähetä kommentti