Katselen muita ohuen harson takaa. Ihailen niitä, jotka kulkevat katse korkealla, selkä suorassa. He ilmaisevat omat mielipiteensä, ja ovat avoimia. Sosiaalisia. Juuri sellaisia ihmisiä minä ihailen, mitä minä en ole.
Mutta minä. En minä halua olla sellainen, joka jakaa yksinäisen sielunsa muille. Haluan olla salainen agentti. Kulkisin mustan salkkuni kanssa limusiinilla ympäriinsä ja soittaisin salaisia puheluita muille agenteille. Välillä saisin päämajasta tehtävän, jonka suorittaisin täydellisesti. Niin juuri, olisin perfektionisti. Niin, mitä siis en oikeasti ole.
Haluaisin olla broadwayn halutuin tähti. Neljä kertaa kirkkaampi kuin Marilyn tai kukaan koskaan. Pukeutuisin kultaiseen 60-luvun kotelomekkoon, laittaisin kauniit hiukseni tiukalle banaaninutturalle, punaisin huuleni kirkkaasti ja nousisin lavalle. Keinuttaisin lanteitani niin, että kaikki miespuoliset katsojat lankeaisivat jalkoihini. Mutta minähän käyttäisin heitä vain ovimattoina.
Olisikin niin, mutta kun ei.
Haluaisin olla valokuvaaja. Ikuistaisin kauneimmat auringonlaskut. Kuvaisin oravia syysaterialla, karhuja talviunilla ja viekkaita minkkejä uppohangessa. Hyppäisin vaikka sillalta saadakseni täydellisen kuvan.
Kuvaisin tavallisia ihmisiä kiireineen. Suihkulähteiden vierillä parveilevia puluja.
Mutta ei, ei minusta ole siihenkään.
Haluasin auttaa köyhiä. Antaa rahaa maille, jotta kaikki lapset pääsisivät kouluun ja oppisivat lukemaan. Minä antaisin rahaa maille, jotka käyttävät yhtä paljon vettä elämänsä aikana, kun me vain kolmessa minuutissa suihkussa. Haluaisin ottaa kummilapsen, ja tehdä edes hetkestä hänen elämäänsä hyvää.
Haluaisin vaikuttaa jonkun elämään niin, että kun hän sitten lopulta jättää meidät, jään hänen mieleensä. Matkustan hänen kanssaan taivaaseen. Saan kokea sen ainutlaatuisen Taivaan hänen kanssaan.
Mutta onko minusta siihen?
Ei.
Olen vain pieni, huomaamaton, olematon.
Täällä minä olen,
mutta kuka sitä uskoo?
Minusta ei ole mihinkään,
ei kuolemaan,
ei voittamaan,
ei häviämään.
Mitäköhän Jumala ajatteli luodessaan minut,
virheen Hän on tehnyt,
yhtä hyvin Hän olisi voinut luoda uuden Einsteinin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ei jumala virhettä tehnyt sinua luodessaan. Ehkä sinut on vain tarkoitettu tuollaiseksi, kuin olet. Jos et olisi sellainen kuin olet, en välttämättä pitäisi sinusta. Juuri ne virheet, jotka osoittavat ettet ole täydellinen, tekevät sinusta niin ainutlaatuisen, ettei sitä pysty sanoilla kuvaamaan.
Joskus on vain parempi tiedostaa se mihin pystyy, eikä tavoitella tähtiä, vaikka hyvin tietäisi ettei yllä koskaan täydellisyyteen. Asia, jota minä en ole koskaan oppinut, enkä tule oppimaankaan. Toivottavasti näkisit sen paremmin, etkä sortuisi kierteeseen, josta ei pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi. Täydellisyys on kuin huume, jota ei saada milloinkaan tarpeeksi. Se on hankittava hinnalla millä hyvänsä.
Muutama tosiasia vielä. Ole sellainen, kuin oikeasti haluat olla. Älä mieti mitä muut ajattelevat, vaan pidä itsestäsi sellaisena kuin olet. Täydellisyys on liian kova sana kertomaan, kuinka hieno ihminen olet. <3 :)
Lähetä kommentti